Aapo



Parhaita näyttelytuloksia:
6.11.2010 PPK 3
 19.2.2011 PPK 4 
9.11.2013 PPK 1 + Best in Show 3

13.2.2016 PPK 1 + Best in Show 1

Kaniharrastukseni alkoi oikeastaan vain hetken mielijohteesta. En ollut suunnitellut ottavani kania, mutta ollessani yötä kaverillani hänellä oli leijonanharjaspoikue ja rakastuin erääseen leijonavauvaan ja pakkohan se oli saada.
Vanhemmat olivat tietysti Aapon ostamista vastaan, mutta lopulta sain heidät suostumaan ja haimme ensimmäisen kanini kotiin.


Aapo ei ole ikinä ollut täydellinen ensimmäiseksi kaniksi, mutta ehkäpä se on täydellinen juuri siksi.
Pienenä pelkkä käsittely oli melkein mahdotonta, ja mikään muukaan ei ole Aapon kohdalla onnistunut helpoimman kautta. Ja siksi sitä voisi sanoa täydelliseksi ensimmäiseksi kaniksi, sen ansiosta olen oppinut paljon. Aapon kanssa olemme  kuitenkin vähitellen edistyneet - ja hurjasti. Nykyään se antaa käsitellä itseään oikein hyvin, hampaiden katsomisessakaan ei yleensä ole mitään ongelmaa. Se on rohkaistunutkin enemmän kuin paljon, nykyään tämä pupu nukkuu sängyn jalkopäässä, kerjää rapsutuksia (ja ruokaa!) ja on oma suloinen itsensä.

Aapo on kaikin puolin mahtava juuri sellaisena kuin se on. Luonteeltaan se on aina ollut melko arka, mutta silti äärettömän utelias ja seurallinen. Aapo on maailman herttaisin otus, ja aivan ihana pussailija.
Aapoa voi ulkona pitää huoletta vapaanakin, ainoastaan pitää vahtia ettei se mene naapurin pihalle.



Ennen harrastimme Aapon kanssa estehyppyä, pääsimme kerran käymään virallisissa kisoissa ja silloin nuorena poikana Aapo sai "lohdutuspalkinnon" hyvästä suorituksesta, vaikka ei kisoissa pärjännytkään. Estehyppy on kuitenkin jäänyt meiltä kokonaan pois.
Aapon kanssa yritettiin myös treenailla joskus agilityä, meiltä löytyy vieläkin muutamia itsetekemiä esteitä.


Aapolle olen myös yrittänyt opettaa naksuttimella erilaisia temppuja. Ja temppuja yritän vieläkin silloin tällöin Aapon mieleen palauttaa, ja hyvin se osaa vieläkin käskyt "pyöri", eli itsensä ympäri pyörähtäminen. Sekä myös "ympäri", mikä tarkoittaa että Aapo kiertää minun ympäri. Niin ja joo! Paras temppu, eli "pusu" ;)



Nykyään Aapo viettelee vain lemmikkipupun elämää kotona, näyttelytkin ovat jääneet meillä pois. Parin vuoden näyttelytauon jälkeen kävimme 13.2.2016 huvinvuoksi kokeilemassa miten Aapo menestyy veteraaniluokassa. Tämä herrahan yllätti ihan täysin, se oli paras seniori uros, paras kani (PPK1) sekä pääsi jatkamaan toista kertaa elämässään Best In Show:hun. Ja päätyipä vielä viemään siitäkin ykköspokaalin! Hyvä tapa jättää näyttelyura taakse viemällä jokaikinen palkinto minkä vain voi lemmikkikani voittaa.

Tää jätkä on mulle koko elämäni ajalta rakkain lemmikki, pitkäaikaisin myös. Ei tälle vaan mikään vedä vertoja. On ollut ihan mahtavaa kasvaa pienestä 14-vuotiaasta parikymppiseksi nuoreksi aikuiseksi sama lemmikki rinnalla. Aapon kanssa ei ole ollut helppoa, alkuaikoina meinasin tulla hulluksi yrittäessäni kesyttää pientä murkkuikäistä pupua, joka oli vielä lisäksi todella arka. Ajan myötä siitä kuoriutui uskomaton kani. Aapo meinasi kuolla ensimmäisenä elinvuotenaan kastraation komplikaatioihin, ja nyt monen monen vuoden päästä on melko hassua ajatella sitä vaihtoehtoa, että en olisi koskaan saanutkaan kokea elämää kaninomistajana.

Nyt vain toivotaan, että tällä nuorekkaalla vanhahkolla pupuherralla on vielä useampi vuosi edessä herkkujen, ilkeyksien, temppujen ja tyttöystävänsä Nellin parissa.